VOIMASUHTEET ALUEVALTUUSTOSSA

Ihmisiltä on mennyt usko hyvinvointialueen toimintaan. Eikä mikään ihme. Päätöksenteossa on monta kummallista ulottuvuutta. Päätökset tehdään vaatimattomien valmistelujen pohjalta ja sylttyä tulee. Palvelutuotannossa siirrytään suoraan kivijalkapalveluista liikkuviin palveluihin hankkimatta ensin kokemuksia uudesta palvelumuodosta. Suunnittelussa ei otetan myöskään huomioon muiden hyvinvointialueiden kokemuksia, jotka saattavat olla hyvinkin negatiivisia. Koko hyvinvointialueuudistuksen idea oli vahvistaa peruspalveluita. Nyt tavalliselle ihmiselle näyttää siltä, että peruspalveluita vain heikennetään ja vallalla on palveluiden keskittämispolitiikka. 

Miten tähän tilanteeseen on tultu? Missä ovat puolueiden lupaukset oman tutun terveyskeskuksen (nykyisin sote-piste) säilyttämisestä? Viime vaaleissa jokainen puolue lupasi, että palvelut säilytetään jokaisessa kunnassa. Kun katsoo Satakunnan hyvinvointialueen toimintaa, niin näin ei ole käynyt. Ainoastaan Keskusta on pitänyt linjasta kiinni. Perussuomalaisten toiminta on palveluverkon osaltan ailahdellut ollen välillä Keskustan kanssa samalla linjalla, välillä toista mieltä. SDP ja Kokoomus ovat löytäneet toisensa ja toimineet toisin. Näistä SDP:n rooli on ollut valtakunnan politiikkaan nähden erilainen. Näyttää siltä, että puolue ajaa kaksilla rattailla. Valtakunnan politiikassa he puolustavat lähipalveluita voimakkaasti, mutta Satakunnassa ajetaan keskittämismallilla. Satakunnassa ei ole Krista Kiurun älähdykset vaikuttaneet mihinkään. Kokoomus taas toimii, kuten sille on tyypillistä ja linja on yhtenäinen läpi poliittisten ulottuvuuksien. Muut puolueet ovat yleensä pohjaesitysten kannalla ja siten heidän oma agenda jää mysteeriksi. 

Aluevaltuustossa demareiden ja kokoomuslaisten valtuutettujen äänet riittävät ajamaan läpi päätöksiä. Yleensä pienten puolueiden valtuutetut komppaavat tämän kaksikon linjaa. Joskus harvoin saattaa Vasemmistoliiton tai kristillisten valtuutettu olla samaa mieltä Keskustan kanssa. Kokoomuksen ja SDP:n koalitiossa on vielä sellainen ulottuvuus, että Pori-Rauma linja on vahva puolueiden sisällä. Kun näiden kaupunkien edustajat ovat jotain mieltä, niin se tuntuu olevan pohja päätöksenteolle. Onpa ainakin SDP:n sisältä kuulunut sanktioiden käytöstä, jos ryhmäkuri ei pidä. Sanottakoon, että Keskustassa ei ole ryhmäkuria, vaan pääsemme yhteiseen linjaukseen keskustelemalla ja onpa meidän ryhmästä osoitettu joskus yksittäisiä eriäviäkin mielipiteitä aluevaltuustossa. Se ero SDP:n ja Keskustan toiminnassa on, että Keskustassa maaseudun kuntien edustajien ääni pääsee aidosti kuuluviin ja suurten keskusten edustajat ymmärtävät koko maakunnan kokonaisuuden merkityksen päätöksenteossa. Esimerkiksi se on selviö meidän ryhmässä, että maakunnan sotepisteiden sulkeminen aiheuttaa isompia ruuhkia Porissa ja Raumalla sekä muissa sote-keskuksissa. Siinä ei ole mitään järkeä, että ihmisiä istutetaan odotussaleissa tuntikausia ja pallotellaan luukulta toiselle.

Pienten sote-pisteiden peruspalveluihin panostamalla saadaan laadukkuutta ja madalletaan kynnystä hakeutua hoitoon. Siinäkään ei ole mitään järkeä, että näytteenottopakettiauto ajetaan sote-pisteen viereen ja näytteet otetaan siellä. Yksityisyyden suojakaan ei tällä toiminnalla ole riittävä. Mitä jos näytteet otettaisiin sote-pisteen sisällä ja näytteiden logistiikkaan kiinnitettäisiin huomiota. Voisi tulla huomattavasti halvemmaksi. Jotta jotain järkeä saataisiin tämän keskittämisvimman täyteiseen arkeen, on kevään vaaleissa saatava vahvempi luottamus aidosti lähipalveluita kehittävälle suunnalle. SDP mainostaa jälleen, että jokaisessa kunnassa tulee olla sote-piste. Keskusta ajaa sitä, että sote-pisteissä tulee olla tarpeiden mukaiset palvelut. Linja päätetään vaalien jälkeisessä politiikan voimasuhteissa. 

Miten Satakunnan Keskustan aluevaltuustoryhmä on puolustanut lähipalveluita tällä kaudella ja kuinka muut puolueet ovat näissä esityksissä äänestäneet? Tästä pääset tutustumaan asiaan liittyvään koontiin.