PALVELUVERKKOSELVITYKSEN KÄSITTELYÄ 

Politiikan syksy käynnistyy pikku hiljaa tästä päivästä. Tänään oli Satakunnan hyvinvointialueen valtuustoseminaari. Seminaareihin kutsutaan varsinaisten valtuutettujen lisäksi 1 varavaltuutettu alkavaa kymmentä varsinaista kohden. Eli käytännössä minulla on mahdollisuus mennä jokaiseen seminaariin, koska olen ensimmäinen varavaltuutettu. Tässä hieman yhteenvetoa tästä päivästä. 

Tänään siis aluevaltuutetut saivat aimo annoksen tietoa hyvinvointialueen taloudellisesta tilasta ja muutosohjelman valmistelusta. Lisäksi seminaarissa keskusteltiin tilanteesta pienryhmissä. Lähtökohtaisesti seminaarin keskusteluja ei ole fiksua repostella näissä blogeissa, joten jätän ne seminaaripäivään. Jo julkisuudessakin olleisiin tietoihin nojaten voi kuitenkin todeta, että hyvinvointialueen taloustilanne on kurja. Tämän vuoden talousarvio oli lähtökohtaisesta 59 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tämä summa tulee kattaa seuraavien vuosien aikana. Ottaen huomioon palkankorotukset, lainakorkojen kallistumiset ja yleisen hintatason nousun, katettavaa seuraaville vuosille on lähes 90 - 100 miljoonaa euroa. Yhtälö on todella vaikea. 

Parhaillaan tehdään palveluverkkoselvitystä. Itseäni siinä on häirinnyt alusta lähtien se, ettei lähdetty liikkeelle kunnon palvelutarveselvityksellä. Toki tilastotietoja toteutuneista palvelumuodoista on saatavissa ja niistä pystytään tekemään jotain johtopäätöksiä. Täytyy kuitenkin muistaa, että maailma muuttuu ympärillä ja on oltava entistä herkemmällä ihmisten tämän päivän tuntemusten mukaan. Siksi tavallisten ihmisten ajatuksista tulisi olla enemmän kiinnostuneita. Palveluverkkoselvityksessä ei riitä, että haastatellaan vain hyvinvointialueen johtajia. Täytyy olla kiinnostuneita kuntien ja maakunnan asukkaiden näkemyksistä. Tuntuu, että halutaan kovalla kiireellä karsia seinistä. Palveluverkolla on merkitystä myös kuntien elinvoimaisuuteen. Terveyskeskukset ovat olleet kautta historian peruspalveluita siinä missä kaupat ja koulutkin. Tänä päivänä terveyskeskus jokaisessa kunnassa ei tunnukaan kaikkien poliitikkojen mielestä olevan niin tärkeää. Tästä olen henkilökohtaisesti hyvin hämmentynyt. 

Tällä hetkellä punnitaan toden teolla viime aluevaaleissa annettua lupausta lähipalveluiden turvaamisesta. Lähipalveluiden säilyttäminen oli aluevaaleissa Keskustan päävaaliteema. Muut puolueet tulivat saman lupauksen peesissä. Todelliset karvat paljastuvat nyt. Keskusta ajoi hyvinvointialueen strategiaan lähipalvelut teemaa ja pidämme siitä tiukasti kiinni. Lupasimme, että jokaisessa kunnassa säilyy sote-keskus ja sen eteen teemme työtä. Hyvinvointialueiden vuokra-asetuksessa (https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220272) on määritelty, että kuntien sotepe-kiinteistöjen osalta vuokrasopimukset säilyvät 3+1 vuotta. Asetuksessa on määritelty myös vuokrataso, jota hyvinvointialueiden tulee kunnille maksaa. Satakunnassa tästä asetuksesta on löydetty porsaanreikä ja näyttää siltä, että sitä aiotaan käyttää hyväksi. Porsaanreikä liittyy niihin kiinteistöihin, jotka ovat olleet kuntayhtymien hallinnassa. Tässä on peli avattu aluehallituksen keväisellä päätöksellä palvelukoti Hopearannan tapauksessa (Pöytäkirja: https://satasotejulkaisu.tweb.fi/ktwebscr/fileshow?doctype=3&docid=55912). Ainoastaan kaikki Keskustan ja yksi perussuomalainen hallituksen jäsenet vastustivat tätä. Päätös osoitti sen, että sama kohtalo voi kohdata omankin kotikunnan kiinteistöjä, jotka aiemmin olivat POSA-kuntayhtymän hallinnassa. Muilla hyvinvointialueilla on haluttu kunnioittaa vuokra-asetuksen henkeä. 

Mitä sitten olisi kustannusten hillitsemiseksi tehtävä? Suurimmat säästöt saataisiin vaativimmista hoidoista. Tämä edellyttäisi sitä, että peruspalveluihin pääsyn kynnystä tulee madaltaa huomattavasti. Tarvitaan lähipalvelupisteitä ja kotiin tuotettavia palveluita. Jos palvelupisteet etääntyvät, hoitoon menon kynnys voi kasvaa syystä tai toisesta ja tämä lisää tarvetta vaativammille hoidoille. Kaikilla ei ole mahdollista ajaa kymmeniä kilometrejä omalla autolla ja julkista liikennettä ei maaseudulla juurikaan ole. Jos ihminen on kipeä, hän haluaa terveydenhuollon ammattilaisen hoitavan häntä. Ja mitä lähempänä palvelu on, sitä herkemmin ja varhaisemmassa vaiheessa hoitoon mennään. 

Toivon todella, että lähipalveluista käytäisiin nyt keskustelua laajemminkin kuin vain päättäjien keskuudessa. Toivottavasti samalla haastetaan päättäjiä perusteista, joilla kukin päätöksiä tekevät.