MAALAISAPTEEKKIEN KOHTALO?

Kuinka kaukaa sinä olet valmis hakemaan reseptilääkkeesi? Entä pidätkö apteekkien osaamista tärkeänä? Lähiapteekit koetaan merkittävinä palveluiden tuottajina paikallisella tasolla. Niitä on monin paikoin pidetty itsestään selvinä. Nykyinen julkinen keskustelu on luonut varjon tämän palvelumuodon ylle. 

Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu osana kartellien purkua lääkemyynnin vapauttamista. On esitetty, että kaupat voisivat myydä reseptivapaita lääkkeitä. Tämä on vaarallinen tie pienten maalaisapteekkien osalta. Jos lääkemyyntiä pilkotaan, myyntiä apteekeille ei jää siinä määrin, että se olisi kannattavaa toimintaa. Toisekseen on esitetty riskinä, että särkylääkkeitä voidaan käyttää väärin. Toki on myönnettävä, että se on tänäkin päivänä mahdollista, Apteekkien työntekijät antavat arvokasta tietoa arkipäivän lääkkeiden käytöstä ja varmistavat osaltaan sen, että niitä käytetään oikein. Oli sitten kysymyksessä resepti lääke tai reseptivapaa lääke. 

Tänä päivänä maalaisapteekeille tärkeitä tulolähteitä ovat hoitolaitosten lääketoimitukset. Uusien hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa, on huolehdittava siitä, että jatkossakin pienet paikalliset apteekit saavat toimittaa lääkkeet. Vaarana nimittäin on, että hyvinvointialueet kilpailuttavat lääketoimitukset isoina pompseina ja pienet apteekit eivät pysty vastaamaan palvelutarpeeseen. Mikäli pieniltä apteekeilta loppuu hoitolaitostoimitukset, voi se olla kohtalokas isku liiketoiminnalle ja maalaisapteekkeja joudutaan sulkemaan.

Yksi mielenkiintoinen peluri farmasian pelikentällä on Yliopistollinen apteekki. Epäreilu asetelma syntyy siitä, että Yliopistollinen apteekki on ns. opiskelija-apteekki ja se saa markkinahyötyä verohelpotuksina. Yliopistollinen apteekki on osoittanut mielenkiintoa maaseutupitäjien hoitolaitosten lääketoimituksia kohtaan osallistumalla kilpailutuksiin. Tähän asti paikallisia on suosittu... kuinka mahtaa olla isompien hyvinvointialueiden päätöksen teon laita? Toivottavasti päättäjät ovat hereillä ja varmistavat osaltaan myös omien pienempien apteekkien säilyminen. Olisi kohtuutonta, jos ihmiset joutuisivat hakemaan lääkkeensä vaikeiden kulkuyhteyksien takaa.

Kukin voi laittaa omalle kohdalleen oman kotikuntani asukkaan tilanne tapauksessa, ettei omaa apteekkia olisi. Kuinka saada lääkkeensä, jos itsellä ei ole autoa eikä julkisia liikennevälineitä ole, jolla pääsisi neljänkymmenen kilometrin päässä olevaan apteekkiin? Monilla vanhuksilla ei ole mahdollisuuksia omistaa autoa saatikka ajaa sellaista. Taksi on ainoa, jonka voi saada lähiomaisen kyydin lisäksi. Kalliiksi tulisi lääkkeiden haku. Samoin paikallinen hoitolaitos saa nopeammin tarvitsemansa lääkkeet, kun oma maalaisapteekki on paikkakunnalla. Entä lääkkeiden kuljetus, jos ne vaativat kylmäkuljetuksen? 

Mitä jos vain annetaan nykyisen tilanteen olla eikä lähetä muodostamaan ihmisten elämään tästäkin rikkinäistä yhtälöä? Maalaisapteekeilla on paikkansa. Turvataan ne.