KESKUSTAN SATAKUNNAN PIIRIKOKOUS JA ITSENÄISYYSPÄIVÄN MIETTEITÄ

Viime viikko on ollut melkoista ajatusten ja tunteiden vuoristorataa. Viime viikonloppuna oli Keskustan Satakunnan piirin vuosikokous, jossa minut valittiin uudeksi puheenjohtajaksi. Itseni kohdalla kisaan mukaan lähtö ei ollut mitenkään itsestään selvää. Eilinen itsenäisyyspäivä meni toisenlaisissa ajatuksissa. Molempia teemoja leimaa kiitollisuus. Puran seuraavassa hieman ajatusten taustoja.

Keskustan Satakunnan piirin puheenjohtajuus

Piirin puheenjohtajuus tuli avoimeksi, kun syyskuussa nykyinen puheenjohtaja kertoi luopuvansa siitä perheenlisäyksen johdosta. Sain heti tämän tultua julki esityksiä mm. Kankaanpäästä ja Porista, että lähtisin tavoittelemaan puheenjohtajuutta. Jätin tuolloin vastauksen vielä avoimeksi, enkä suoraan todettuna pitänyt ehdotuksia realistisina. Ajan kuluessa kerkesin jo tehdä päätöksen, että keskityn omaan eduskuntavaalikampanjaani ja jätän piirinpuheenjohtajuuden muille. Tämän totesin myös omalle tukiryhmälleni ja muihin yksittäisiin tiedusteluihin. Ratkaisevin yhteydenotto tuli kuitenkin tasan viikko sitten. Tuossakin puhelinkeskustelussa totesin tehneeni jo kielteisen päätöksen. Soittaja halusi minun vielä miettivän toden teolla asiaa. Hän oli sitkeä puhuen samalla useamman puolesta ja perusteli erinomaisen hyvin, miksi juuri minä olisin hyvä ja mitä minä minä hyötyisin siitä. Lupasin vielä harkita asiaa ja kertoa kokoukseen mennessä lopullisen kantani. 

Päätöstä tehdessäni halusin keskustella useimpien henkilöiden kanssa kisaan mukaan lähdöstä vaimoni lisäksi  mm. entisten puheenjohtajien ja tukiryhmäni. Kuulostelin samalla keskusteluissa todellista kannatusta minun mukaan lähdölle. Pitkällisten harkintojen myötä päädyin ilmoittamaan perjantai-iltana olevani käytössä. Kiitos tukiryhmäni aktiivisen viestintäpäällikön aktiivisuuden some-kamppis käynnistyi tehokkaasti ja sana levisi nopeasti. 

Kokouksessa käyttämässäni vaalipuheessa toin esille sen, että meidän tehtävä on varmistaa, että Suomi on paremmassa kunnossa lapsillemme luovutettaessa, mitä olemme saaneet hoidettavaksemme. Maaseudun merkitystä ei voi liikaa korostaa ja sillä on muukin merkitys kuin kaupunkien asukkaiden ruokkijana. Kaupunkilaisten asioissa on monia muitakin, joihin Keskustan tulee kiinnittää huomiota. Totesin meidän pitävän keskustalaiset arvot kunniassa sekä Keskusta-koti sellaisessa kunnossa ja kynnys matalalla, että sinne voidaan palata kokeiltua muiden puolueiden poukkoilevaa menoa. Meidän tehtävä on huolehtia tavallisten ihmisten arjen sujuvuuden perusedellytyksistä ja perusoikeuksista. Korostin puheessani yhdessä tekemisen tapaa. Joukkueena olemme vahvempia. Satakunnan vetovoimaisuuden kehittäminen maistuu työltä ja totesin olevani valmis vastuuseen luotsaamaan puoluetta maakunnassa eteenpäin kohti voittoa.

Täytyy sanoa, että äänestys jännitti aika tavalla. Kiinnostavaa oli seurata vaalia, kun itselläni ei ollut äänioikeutta ja kotikuntalaiset olivat estyneitä osallistumaan kokoukseen arjen moninaisten menojen johdosta. Äänestystulos oli loppujen lopuksi hyvin selvä ja otin tulokseen vastaan nöyrästi. Nyt katse on kohti tulevaisuutta ja tulevaa vaalikevättä. Teen osaltani parhaani ja katsotaan, mihin yhdessä päästään.

Itsenäisyyspäivän mietteitä

Tiistai päivä vietettiin itsenäisyyden 105-vuotisen taipaleen kunniaksi. Päivän teeman kunniaksi puin aamulla puvun päälle ja menin kirkkoon, jossa järjestettiin itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus. Tämän jälkeen oli seppeleiden lasku sankarihaudoille. Itse sain kunnian kantaa Suomen lippua lippuvartiossa. Seppeleleitä laskettiin veteraanijärjestöjen, seurakunnan, kunnan, Lionsien ja Rotareiden toimesta. Puheen piti seurakuntavaalien koko maakunnan äänikuningatar Pii Lepola. Puhe kietoi kauniilla tavalla eri sukupolvien ketjua yhteen ja muistutti itsenäisyyden merkityksestä meidän jokaisen elämään. Kiitos Pii. 

Lippuvartion edessä nousevat sankariristit muistuttivat kalliista veriuhrista, jota Suomenkin itsenäisyyden puolustaminen on vaatinut. Tämä veti mielen herkäksi ja vahvisti halua tehdä parhaansa, että rauhaisa elo pysyisi vahana jatkossakin. 

Tämän jälkeen oli Karvian kunnan ja seurakunnan yhteinen itsenäisyyspäivän juhla, jossa pääosassa olivat lapset ja nuoret. Tämä muistutti siitä, kenelle tämän päivän Suomea rakennamme. Juhlapuheen piti kunnallisneuvos Ilpo Vuorela. Hän kiinnitti huomion Ukrainan sotaan ja sen merkitykseen koko Euroopan turvallisuuden porttina. Ukraina tekee nyt sitä, minkä äärellä Suomi oli 83-vuotta sitten. Meidän tehtävä on tukea ukrainalaisia niin oman maansa puolustamisessa kuin pakolaisia meidän omalla maaperällä. Arvokkaita sanoja, joihin oli helppo yhtyä. 

Olen kiitollinen, että saamme elää rauhassa. Kiitos veteraanit ja lotat. Teitä ei montaa enää ole, mutta ansaitsette kaiken kunnian ja tulemme muistamaan teidät aina. 

Keskiviikkona olinkin jälleen Helsingissä edistämässä suomalaisten turvallisuutta. Työpaikkani sijaitsee aivan Säätytalon vieressä. Ihmettelin töistä lähtiessäni runsasta lapsien määrää talon ympäristössä ja paljastuikin, että kyseessä olivat pääministerin kutsumat kymmenvuotiaiden koululaisten itsenäisyysjuhlat. Karviasta olivat edustamassa Siiri Salminen ja Emma Alatalo. Tytöt pääsivät Iltasanomien uutiseen ja miten mahtavasti he kuvasivat itsenäisyyden merkitystä. Molemmat hehkuttivat, kuinka mahtava maa Suomi on asua. Sisälläni kävi lämmin läikähdys, kun Emma totesi seuraavasti ”Itsenäisyys merkitsee minulle vapautta ja turvallisuutta. Meillä on oma kulttuuri ja omia juttuja, joita muissa maissa ei ole.” Tätä paremmin ei voisi enää sanoa.