KARVIALAISTA ELINVOIMAA
Viime aikoina on lisääntynyt puhe elinvoimasta. Mitä se elinvoima on? Tässä tapauksessa elinvoima syntyy ihmisistä ja heidän tekemisistään. Ilman ihmisiä kai voitaisiin puhua eläinvoimasta. Näin Karvia-päivien aikoihin tuolla kylän pinnassa saatetaan törmätä jopa eläimelliseen voimaan.
Karvian kuntaan on laadittu elinvoimapoliittinen ohjelma, jota elinvoimalautakunta koordinoi ja seuraa. Ohjelma laaditaan aina vuodeksi kerrallaan ja siihen eri hallintokunnat, yrittäjät, MTK sekä kunnan tytäryhtiöt määrittävät konkreettiset tavoitteet elinvoiman kehittämiseksi kunnassa. Viime tsekkauspisteessä saatettiin panna tyytyväisyydellä merkille, että ohjelman tavoitteiden eteen on tehty tekoja. Poliittiseksi ohjelmaksi homma toimii yllättävän hyvin.
On aivan sama millaisia strategioita tai ohjelmajulistuksia laaditaan. Ne jäävät kuolleiksi kirjaimiksi, jos ihmiset eivät tee tekoja niiden eteen. Mitä lähempänä kirjaukset ovat todellisia tarpeita, sitä todennäköisimpää niiden toteutuminenkin on. Voimavarat on osattava sijoittaa oikeaan tekemiseen ja silloin saadaan mahdollisimman suuri hyöty aikaiseksi.
Elinvoima on paljon laajempi käsite kuin elinkeino. Yritysten merkitys työllistäjinä sekä elinvoiman ylläpitäjinä ja kehittäjinä on kiistaton. Elinvoimaan voidaan liittää paljon muutakin. Voin avata tätä muutamilla esimerkeillä.
Minusta tuli karvialainen neljä vuotta sitten tuulen tuomana... siis vaimon. Sain ensimmäisen kosketuksen Karviaan 23 vuotta sitten, kun aloin riiustella syntyperäisen karvialaisen kanssa. Siitä lähtien on matkaa kuljettu yhdessä ja karvialainen luonne sekä ajattelutapa ovat käyneet hyvin selväksi. Ensimmäisiä kertoja kohdatessamme vaimoni ystäviä, kuulin kysymyksen; "joko te ootte käyneet Kauhalammilla?" ja ihmettelin hieman, mistä on kysymys. Hiukan myöhemmin minulle paljastui, että kyseessä on suo, joka on paikallinen nähtävyys. Tuolloin en juuri soista välittänyt. Olin enemmän tuntureissa kulkija. Mutta opin tykkäämään. Karviassa on upeita luontokohteita ja lähiympäristöstä löytyy lisää. Minulle kävi hyvin selväksi, että karvialaiset elävät luonnosta ja maasta kasvatetaan ruokaa. Paikallisista isoista maataloustuottajista ollaan myös ylpeitä. Karvialaista huippuosaamista näkyy myös turvesuosta nostetuista raaka-aineista tehdyissä desing-akustolevyissä.
Toinen merkittävä piirre kävi selväksi, kun seurasin appiukon touhuja, kuinka pyyteettömästi hän oli mukana monien muiden karvialaisten kanssa erilaisissa talkootouhuissa. Karvialainen talkooperinne on vahvaa ja sen tuloksia voi nähdä Torron moottoriradalla, Tervatuvalla, kävelyteissä, mainostauluissa ja Skantzin upeassa viihdekeskuksessa. Eikä pidä unohtaa parhaillaan käynnissä olevia Karvia-päiviä. Siinä yritykset ja Willi-Karvia yhdessä toteuttavat hienot tilaisuudet, joita on ihmiset ovat saattaneet tänä viikonloppuna kokea. Kun halutaan jotain, eikä rahaa ole liiemmälti, karvialaiset käärivät hihat ja laittavat itsensä likoon saadakseen haluamansa.
Kolmas merkittävä piirre on avuliaisuus. Tämä konkretisoitui viime keväänä, kun sota syttyi Ukrainassa. Sotaa pakenevat lapset ja naiset otettiin vastaan, annettiin katto pään päälle, huonekaluja, vaatteita ja leluja, jotta ukrainalaiset saattoivat jatkaa elämää. Jopa työtäkin on löytynyt, jotta arjesta saatiin mahdollisimman normaalia. Voimme vain kuvitella, millaisen henkisen kuorman alla he joutuvat olemaan kaikesta avusta huolimatta. Karvialaisilla on kuitenkin suuri sydän ja tahtoa kulkea rinnalla.
Sodan varjo tulee vaikuttamaan meidän arkeemme monella tavalla ja tuleva talvi on varmasti monella tapaa haastavaa aikaa. Tarvitsemme silloin toinen toistamme varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Ei kanneta nyt kuitenkaan huolta huomisesta vaan nautitaan tästä elonkorjuun ajasta sydämen kyllyydestä.