KUKA VÄLITTÄÄ?

Viime vuoden lopulla herättiin siihen, että kaikkein keskeisimmissä palveluverkkoon liittyvissä asioissa poliittisilla päätöksentekijöillä ei ollut riittävästi valtaa. Neljänkymmenen aluevaltuutetun allekirjoittamalla aloitteella hallintosääntöä muutettiin ja nyt sitä valtaa on käsissä. Tosin liikettä on ilmennyt siitä luopumisen toivossa. Vastuuta vaativista päätöksistä ei ollakaan valmiita kantamaan, vaan luikitaan viranhaltijoiden selän taakse. On totta, ettei ole mitään järkeä tuoda aluevaltuustoon kaikkia 2000 vuokrasopimusta, jotka liittyvät palveluverkkoon. Alkuperäinen tarkoitus olikin, että keskeisimmistä valtaväestöä palvelevista toimipisteistä tehtäisiin aluevaltuustossa päätökset kunnollisten vaikutustenarviointien pohjalta. Näihin kuuluvat mm. kaikki terveyskeskukset. Viranhaltijaesityksessä soveltamisohjeeksi päätöksentekovaltuuksista aluevaltuuston päätösvalta ei näihin ulottuisikaan. Ja tämän takana ovat koko vihervasemmisto ja kokoomuslaiset. Ja mikä vielä kummallisinta, aluehallitus päättää siitä, mistä aluevaltuusto päättää jatkossa. Tämä yhtälö ei vain perinteisessä suomalaisessa hallintomallissa toimi. Alempi hallinnontaso ei voi sanella, mistä ylempi päättää.

Viime päivinä olemme saaneet lukea maakunnan aviiseista erilaisia kirjoituksia hyvinvointialueiden toimivuudesta. On konsulttisotkua, säästöpaineita ja aluevaltuuston puheenjohtajan toteamuksia nykytilanteesta. Viimeksi mainittu on todennut julkisuudessa, että päätökset palveluverkon rakenteesta tehdään Rauma-Pori akselilla. Itse lisäisin tähän vielä Ulvilan, kun sieltä tulee kahden suurimman puolueen kovaäänisimmin viranhaltijoiden esitystä puoltavat aluevaltuustoryhmien puheenjohtajat. Tuolla akselilla olevat valtuutetut riittävät päättämään mistä vain. Onpa valtuuston puheenjohtaja loihinut lausumaan maakuntien edustajien kannanottoja peruspalveluiden puolustamisesta pienemmissä kuntataajamissa maakuntapopulismiksi. Tällaisella kommentoinnilla ei ainakaan rakenneta aluevaltuuston tervettä keskustelukulttuuria, joka tuossa roolissa on ensiarvoisen tärkeää.

Meneillään olevaa keskittämispolitiikkaa perustellaan säästöillä ja henkilöstön saatavuudella. Kiinteistä palvelupisteistä ja terveyskeskuksista palvelu viedään pyörien päälle. Yhtään laskelmaa ei ole vielä esitetty useista vaatimuksista huolimatta, millaiset tosiasialliset vaikutukset tällä on kustannuksiin tai kuinka paljon henkilöstön käyttö tehostuu, kun aikaa kuluu siirtymisiin paikasta toiseen. Hyvää varmasti on se, että palveluita voidaan viedä huonokuntoisille ihmisille suoraan kotiin. Mutta miten muun väestön palveleminen? Nyt ollaan lakkauttamassa terveyskeskuksia ennen kuin valtaväestö saa kokemuksia liikkuvista tai digitaalisista palveluista. Mitä jos mentäisiin edes oikeassa järjestyksessä?

Kaikessa säästövillityksessä ja keskittämisvimmassa unohtuu koko maakunnan elinvoima. Pori ja Rauma luonnollisesti hierovat käsiään, kun asiointiliikenne lisääntyy. Tosiasia kuitenkin on, että elävät kaupungit tarvitsevat ympärilleen elävän maaseudun ja keskuskaupunki elävän maakunnan. Kuka välittää siitä, millaiset heijastevaikutukset perusterveydenhoidon palveluiden karsiminen aiheuttaa koko maakunnan elinvoimaisuudelle? Miten turvataan maakunnan vetovoima? Välittävätkö kaikki aluevaltuutetut aidosti koko maakunnasta? Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat osa yhteiskunnan kokonaisuutta ja siten sote-palveluihin tehtävät ratkaisut vaikuttavat kaikkeen tekemiseemme. Ratkaisujen on oltava ennen kaikkea inhimillisiä. Kuka välittää?