Juhlapuhe VAPEPA:n 60 v juhlassa
Olin kutsuttuna puhujana viemässä sisäministeriön tervehdyksen vapaaehtoisen pelastuspalvelun 60 vuotisjuhlassa. Juhlaseminaarissa oli useita muitakin puhujia ja kattaus oli erittäin monipuolinen. Tunnelma juhlassa oli lämmin ja välitön. Kohtasin paljon ihmisiä, jotka olivat omistautuneita tälle liikkeelle koko sydämellään.
Äiti Teresa on joskus todennut: "Meistä itsestämme tuntuu, että tekomme ovat vain pisara meressä. Mutta ilman tuota pisaraa meri olisi pienempi."
Arvoisat vapaaehtoiset, rouva puhemies ja muu juhlaväki. Oletpa nuori tai vanha, akateemikko tai duunari, mies tai nainen, kantasuomalainen tai muualta tullut, vuosia vapaaehtoistyötä tehnyt tai juuri tämän liikkeen löytänyt, olet tärkeällä paikalla. Sinua tarvitaan tänään ja huomenna. Jokainen hyvä tekosi toisen ihmisen tai laajemman yhteisön parhaaksi on ansaitun huomion arvoinen. Tekosi voivat itsestäsi tuntua pieniltä ja merkityksettömiltä, mutta olet saattanut pelastaa jonkun elämän tai turvata jotain toiselle kuuluvaa arvokkaampaa kuin osaamme kuvitellakaan. Etelä-Pohjalaisetkin ylisanat ovat riittämättömiä osoittamaan sitä positiivisten ajatusten määrää jotka olette ansainneet ponnisteluistanne muiden ihmisten paremman elämän edestä. Siispä tyydyn lausumaan yksinkertaisesti kiitos ja onnea tänä suurenmoisena juhlapäivänä kaikille teille ja tälle upealle kansanliikkeelle.
Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka haluaa tuoda terveiset juhlaväelle korostaen toimintanne tärkeää merkitystä ja mittavaa yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Samalla hän kiittää Suomen Punaista Ristiä tärkeästä koordinointivastuusta.
Tekonne muiden ihmisten auttamiseksi on osa sukupolvien merkityksellisten tekojen sarjaa. VAPEPA-yhteisö on vuosikymmenien saatossa vakiinnuttanut paikkansa Suomi-neidon vahvojen turvallisuuden tekijöiden joukossa ja te arvoisa juhlaväki olette osa tuota arvokasta jatkumoa.
Kaikki alkoi pienen tytön eksymisestä Kerässiepin kylässä ja sitä seuranneesta erittäin mittavasta etsintäoperaatiosta. Tuosta etsinnästä muodostui koskettava tarina, joka puhuttelee tänäkin päivänä. Traagisia kohtaloita on vuosikymmenien aikana ollut useita. Viimeisimpänä kansakunnan tajuntaan iskostui tämän vuoden alussa Pallaksella sattunut lumivyöry, joka vaati lapsen ja hänen äitinsä hengen. Olosuhteet, joissa etsintää tehtiin olivat todella haastavat ja VAPEPA:n koordinoimat vapaaehtoiset toimivat urhoollisesti muiden rinnalla. Aivan kuin jonkinlainen ympyrä olisi sulkeutunut kahden lapsen kohtalon välillä samoissa maisemissa tämän kansanliikkeen juhlavuonna.
Kuten Hannun puheesta kuulimme, vuosikymmenien aikana on kertynyt kymmeniä tuhansia positiivisiakin tarinoita kerrottavaksi siitä, kuinka ihmiset ovat saaneet apua ja eksyneet on saatu takaisin kotiin. Nämä kokemukset piirtävät osaltaan koko toiminnan merkityksellisyyttä. VAPEPA on näyttänyt kykynsä myös muissakin asioissa kuin vain etsinnöissä. Itselläni tulee mieleen eräs kuuma kesä Haukiputaan salomailla. Olin päivystävänä palomestarina ja kesken iltapäivän normaaliaherrusten tuli hälytys metsäpaloon. Paloalue oli vaikeakulkuisessa maastossa ja sen löytämiseen käytettiin paljon aikaa. Tuohon aikaan kun ei ollut droneja ja turvauduttiin vain lentotähystykseen ja jalkapatikkaan. Vihdoin palopaikka löytyi ja tilanne oli kerennyt kasvaa isoksi. Hälytystehtävästä tuli useamman päivän koitos. Kuinka ollakaan, olin juuri hiljakkoin keskustellut VAPEPA:n toiminnasta ja mahdollisuuksista tukea pelastusviranomaisten toimintaa. Tämä tuli mieleeni, kun pelastustoimien aikana tultiin siihen pisteeseen, että tarvitaan lisää joukkoja erilaisiin tukitehtäviin kuten muonitukseen ja vaikeakulkuisessa maastossa kulkemiseen. Ennen pelastustoiminnan johtajan vuoron vaihtumista hälytin VAPEPA:n tukitehtäviin ja seuraavana päivänä jatkaessani jälleen vuoroa, näin kuinka soppatykki höyrysi ja offroad maastureita kulki maastossa. Olipa siellä oltu palorintamaakin sammuttelemassa. Tuosta keikasta jäi hyvä muisto. Näimme, koimme ja teimme yhdessä – vapaaehtoiset ja viranomaiset rintarinnan. Tämä on sitä konkretiaa, joita monissa juhlapuheissa kylvetään, mutta käytännössä niin usein unohdetaan.
Joitain reagointeja aiempiin puheisiin:
Järjestötoiminnan keskeinen asema yhteiskunnassa ja siihen liittyvän rahoituksen turvaaminen.
Globaalin tilanteen vuoksi turvallisuus on yhtenä keskeisenä huomion kohteena useissa eri ministeriöissä.
Kilpailu sieluista ja ihmisten vapaa-ajasta on kovaa, halu auttaa yhdistää ihmisiä
Vapepan monipuolisuus mahdollista erilaisissa ajan kuvissa myös yhteisöllisyyden luojana
Päätän tämän tervehdykseni Theodore Rooseveltin sanoihin: "Tee mitä voit, sillä mitä sinulla on, siellä missä olet". Suomalaisittain täydennettynä, enempää ei voi kukaan vaatia. Menestystä, näkyvyyttä, intoa ja voimia Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnalle tuleviinkin vuosiin. Tätä kansanliikettä tarvitaan edelleen.